Digipalveluasetus muutti tavan, jolla huhut leviävät verkossa
Digipalveluasetus, tutummin DSA, alkoi sitoa kaikkia verkkoalustoja 17. helmikuuta 2024. Sääntely osui suoraan siihen koneistoon, joka päättää, mitä suomalainen näkee puhelimensa ruudulla aamukahvin äärellä. Yli 45 miljoonan EU-käyttäjän palvelut joutuivat arvioimaan järjestelmiensä yhteiskunnalliset riskit ja päästämään valvojat suosittelualgoritmiensa äärelle. Poistetuista julkaisuista pitää raportoida. Rikkomuksesta voi seurata sakko, joka yltää kuuteen prosenttiin yhtiön maailmanlaajuisesta liikevaihdosta. Kuulopuhe on ikivanha viestintämuoto, kylänraitin perua, mutta vasta algoritmi antoi sille nykyisen vauhtinsa. Säätimet ovat nyt osittain eurooppalaisen lainsäädännön piirissä. Ero näkyy sekä julkkisjuorujen että siirtohuhujen elinkaaressa.
Ennen asetusta säännöt kirjoitettiin yhtiöiden sisällä
Moderointi oli pitkään alustojen oma asia. Ulkopuolinen ei nähnyt, miksi yksi väite pomppasi miljoonien eteen ja toinen hautautui. Reaktio oli valuutta. Mitä hurjempi juttu, sitä pidemmälle se kantoi, ja oikaisu tavoitti tyypillisesti murto-osan alkuperäisestä yleisöstä. Disinformaatiota koskevat EU:n käytännesäännöt olivat tuolloin vapaaehtoisia, joten yhtiöt sitoutuivat niihin haluamallaan tavalla. X rajoitti maksutonta tutkijarajapintaansa vuonna 2023. Sen jälkeen ilmiön mittakaavasta keskusteltiin lähinnä arvioiden varassa. Toimituksille tilanne oli hankala kahdesta suunnasta. Kilpailu pakotti reagoimaan someen nopeasti, mutta väitteen alkuperää ei useinkaan pystynyt jäljittämään mihinkään nimettyyn lähteeseen.
Urheiluhuhut liikuttavat myös markkinoita
Siirtoikkuna tiivistää kaiken tämän muutamaan viikkoon. Kesäisin liikkeelle lähtee satoja väitteitä pelaajien seuravaihdoksista, ja osa niistä istutetaan tarkoituksella: hyvin ajoitettu vuoto parantaa agentin päämiehen neuvotteluasemaa, ja seura saattaa kiistää tunnustelut, jotka kuukautta myöhemmin osoittautuvat tosiksi. Brittilehtien siirtouutisia luetaan Suomessakin tarkasti. Somessa samat nimet kiertävät kymmenenä eri versiona ennen kuin kukaan vahvistaa mitään. Siirtotoimittajien miljoonayleisöt perustuvat lupaukseen erottaa varmistettu tieto arvailusta. Viimeisenä päivänä tahti kiihtyy, ja toimitus joutuu valitsemaan nopeuden ja varmuuden väliltä. Kotimaassa kuvio toistuu pienempänä, kun Veikkausliigan sopimusneuvotteluista kerrotaan kannattajafoorumeilla viikkoja ennen virallisia tiedotteita.
Lainsäädäntö on muuttumassa myös tällä puolella. Eduskunta hyväksyi joulukuussa 2025 uuden rahapelilain, joka avaa alan kilpailulle toimilupien kautta heinäkuussa 2027, ja Poliisihallitus on ottanut hakemuksia vastaan maaliskuusta 2026 alkaen. Uutisvirta näkyy myös kertoimissa, joita eri palvelut julkaisevat sarjoittain. Niitä listaavista sivustoista NetBet vedonlyönti kattaa jalkapallon suurimmat sarjat. Vahvistamaton tieto ehtii toisinaan liikuttaa lukemia ennen virallista ilmoitusta, ja spekulaatio laantuu vasta seuran omasta tiedotteesta. Harrastajalle kyse on viihteestä, joka kuuluu pitää omissa rajoissa.
Uudet velvoitteet näkyvät alustojen arjessa
Avoimuusraportit ovat nykyisin pakollisia. Käyttäjälle on myös kerrottava, miksi hänen julkaisunsa poistettiin tai sen näkyvyyttä kavennettiin, ja poistopäätökset kirjataan komission ylläpitämään julkiseen tietokantaan. Tutkijoiden tiedonsaannista säädettiin erikseen delegoidulla säädöksellä, joka tuli voimaan 29. lokakuuta 2025. Sen nojalla hyväksytyksi katsottu tutkija voi hakea pääsyä erittäin suurten alustojen dataan tutkiakseen niiden systeemisiä riskejä. Euroopan komissio on avannut virallisia menettelyjä muun muassa X:ää ja TikTokia vastaan, ensimmäisenä X:ää kohtaan joulukuussa 2023. Tarkastelussa ovat olleet esimerkiksi suosittelujärjestelmien riskit, laittoman sisällön käsittely ja mainonnan läpinäkyvyys. Perättömän väitteen reitti on siis periaatteessa jäljitettävissä, ja alustan vastuuta voidaan arvioida tapauskohtaisesti sen sijaan, että asia jäisi yhtiön oman selvityksen varaan.
Suomalaislukijan asema poikkeaa muusta Euroopasta. Reuters-instituutin Digital News Report 2025 -tutkimuksessa 67 prosenttia suomalaisvastaajista kertoi luottavansa useimpiin uutisiin, mikä oli eurooppalaisen vertailun korkein osuus. Verkkouutisia seurasi viikoittain lähes 90 prosenttia vastaajista. Sosiaalisessa mediassa tai viestisovelluksissa uutisia jakoi 24 prosenttia, joten some toimii täällä uutisvirran portinvartijana harvemmin kuin monessa muussa maassa. Maakatsauksen laatinut Esa Reunanen arvioi, ettei kotimainen uutismedia ole poliittisesti voimakkaasti jakautunut. Sama katsaus muistuttaa iltapäivälehtien asemasta: molemmat tavoittavat yli puolet aikuisväestöstä. Vahva luottamus ei silti tarkoita sinisilmäisyyttä. Pikemminkin kyse on siitä, että lukija tunnistaa eron toimitetun jutun ja nimettömän somepostauksen välillä.
Vastuu ei siirtynyt kokonaan alustoille
Rakenteet muuttuivat, arviointi ei. Yksittäisen väitteen punnitseminen jää yhä lukijalle. Kuka kertoi asian ensimmäisenä? Onko lähde nimetty, ja hyötyykö joku juuri tämän tarinan leviämisestä? Kysymykset pätevät siirtohuhuun, julkkisjuoruun ja terveysväitteeseen, eikä yksikään asetus poista tarvetta pysähtyä hetkeksi ennen jakonapin painamista. Keinot ovat arkisia. Alkuperäisen julkaisijan selvittäminen ja saman aiheen tarkistaminen toisesta luotettavasta lähteestä karsivat suuren osan vääristä tarinoista. Bulgarialaisen Open Society Institute – Sofia -tutkimuslaitoksen Media Literacy Index 2026 -vertailussa, jossa mitataan yhteiskunnan kykyä torjua disinformaatiota, Suomi jakaa kärkisijan Tanskan, Irlannin ja Alankomaiden kanssa 71 pisteellä.
Asetuksen todellinen mittari on yksinkertainen: kuinka nopeasti perätön juttu kuolee. Ennen helmikuuta 2024 kysymystä ei päässyt tutkimaan kunnolla, koska aineisto pysyi yhtiöiden sisällä. Lokakuusta 2025 alkaen hyväksytyt tutkijat ovat voineet hakea sitä käyttöönsä, ja komission menettelyt tuottavat jo julkista tietoa alustojen toiminnasta. Ensimmäiset riippumattomat tulokset kertovat aikanaan, kumpi liikkuu verkossa nopeammin, oikaisu vai huhu.
