Christel Riitta Marianne Stubb: Kuka hän on?

Kun puhumme historiallisista vaikuttajista, ajattelemme usein poliitikkoja, taiteilijoita tai suuryritysten johtajia – mutta todellisia vaikuttajia löytyy myös kulissien takaa. Yksi heistä oli Christel Riitta Marianne Stubb (os. Setälä), nainen, jonka elämäntarina on koskettava muistutus siitä, miten vahva, lämmin ja lapsilleen omistautunut vanhempi voi jättää pysyvän jäljen koko kansakuntaan.

Christel Stubb (1943–2008), suomalainen kulttuurin tunteva kasvattaja ja kaksikielisen kodin rakentaja, muistetaan erityisesti äitinä miehelle, josta myöhemmin tuli Suomen presidentti – Alexander Stubb.

Tässä henkilökuvassa paneudumme Christelin elämään, arvoihin ja siihen perintöön, joka elää hänen lastensa ja erityisesti Alexander Stubbin kautta. Kuka oli tämä hiljainen mutta merkittävä nainen?

Akateemisen perheen tytär – kulttuuritausta, joka kasvatti maailmankansalaisen

Christel syntyi Helsingissä 18. maaliskuuta 1943. Hänen vanhempansa, Kai Martin Edvard Setälä ja Inger Maria Ekman, edustivat sivistyneistöä, jossa arvostettiin koulutusta, kielitaitoa ja kulttuurista ymmärrystä – arvoja, jotka Christel omaksui jo varhain.

Hän kasvoi kaksikielisessä ympäristössä suomen- ja ruotsinkielisten kulttuurien ristipisteessä, mikä oli harvinaista mutta arvokasta sodanjälkeisessä Suomessa. Tämä kielitaito ja kulttuurinen uteliaisuus eivät olleet pelkkiä ominaisuuksia – ne olivat väline, jolla Christel myöhemmin auttoi lapsiaan näkemään maailman monimuotoisuuden.

Christelin isän setä oli Emil Nestor Setälä – tunnettu kielitieteilijä, poliitikko ja Suomen ulkomaankauppaministeri 1930-luvulla. Ei siis ihme, että kiinnostus yhteiskuntaan ja kieliin tuntui kulkevan verenperintönä.

Perhe ennen kaikkea – äiti, joka kasvatti tulevaa johtajaa

Vuonna 1966 Christel meni naimisiin jääkiekkovaikuttaja Göran Stubbin kanssa. Perheeseen syntyi kaksi poikaa: Alexander (s. 1968) ja Nicolas (s. 1970). Kodin kieli jakautui arjessa: äiti puhui suomea, isä ruotsia. Näin lapset kasvoivat luonnollisesti kahden kulttuurin keskellä.

Perheen erityisyys ei perustunut ylellisyyteen, vaan arvoihin: avoimuuteen, kulttuuriseen rikkauteen ja rohkaisuun. Alexanderin mukaan hänen äitinsä vaikutti ratkaisevasti kiinnostukseen politiikkaan, kansainvälisiin asioihin ja arvoihin.

Vaikka Christel ei esiintynyt julkisuudessa, hänen vaikutuksensa näkyy poikansa elämässä – puhetavassa, arvomaailmassa ja kyvyssä nähdä maailma avarasti.

Sairauden varjo – elämä epilepsian kanssa

1970-luvun lopussa perheen arkea varjosti uusi todellisuus, kun Christelillä diagnosoitiin epilepsia. Sairaus toi mukanaan pelottavia kohtauksia, jotka järkyttivät erityisesti pieniä lapsia.

Epilepsian oireet – mielialavaihtelut, väsymys ja lopulta muistiongelmat – muuttivat Christelin tapaa olla läsnä. Aiemmin iloinen ja aktiivinen äiti vetäytyi hiljalleen enemmän omaan maailmaansa, mutta äitiys säilyi hänen olemuksessaan loppuun asti.

Elämänsä viimeiset vuotensa Christel vietti hoivakodissa Käpylässä Helsingissä, mutta hän pysyi aina rakastettuna osana perhettä.

Äidin viimeinen ylpeys – hetki, joka jää sydämeen

Huhtikuussa 2008 Alexander Stubbin elämä sai uuden suunnan hänen tullessaan nimitetyksi Suomen ulkoministeriksi. Christelin vointi oli jo heikentynyt, mutta reaktio poikansa saavutukseen oli täynnä tunnetta:

”Voi hyvä luoja, poika, mitä sinä teit! Olen niin ylpeä!”

Nuo sanat olivat viimeinen vahva osoitus äidin ylpeydestä, joka kantoi vielä sairaudenkin läpi. Vain viikkoja myöhemmin, 5. toukokuuta 2008, Christel menehtyi. Alexander sai suruviestin ollessaan työmatkalla Norjassa – ja velvollisuuden tunnossaan päätti saattaa tehtävänsä loppuun ennen kotiinpaluuta.

Hän kunnioitti äitinsä muistoa viettämällä hiljaisen hetken isänsä ja veljensä kanssa – kynttilänvalossa, kuvan äärellä, täynnä muistojen lämpöä.

Mikä jäi – Christel Stubbin perintö

Christel ei koskaan tavoitellut parrasvaloja, mutta hänen vaikutuksensa näkyy kaikkialla siellä, missä hänen lapsensa kulkevat. Hän ei kirjoittanut kirjoja tai pitänyt puheita – mutta hänen kasvattamansa poika kirjoittaa nyt historiaa.

Ne arvot, jotka hän istutti lapsiinsa – kuten:

• empaattisuus
• kulttuurien välinen ymmärrys
• kaksikielisyys
• suvaitsevaisuus

– elävät yhä heidän teoissaan. Perheen kautta nämä hiljaiset siemenet ovat kasvaneet yhteiskunnalliseen mittakaavaan.

Kuten usein käy – parhaat rakentajat jäävät näkymättömiksi. Christel oli juuri sellainen: juuristo, jonka varaan voi rakentaa muurejakin korkeampaa.

Miksi Christelin tarina koskettaa?

Siksi, että se muistuttaa meitä siitä, kuinka kodin rakkaus ja läsnäolo muovaavat huomista maailmaa. Se kertoo äidistä, joka ei tarvinnut otsikoita tullakseen elämää suuremmaksi hahmoksi.

Christel Stubb ei ollut sanomalehtien etusivuilla – mutta ilman häntä, noita otsikoita ei ehkä olisi koskaan kirjoitettu.

Avainsanat

• Christel Riitta Marianne Stubb
• Alexander Stubb äiti
• suomalainen kulttuuriperintö
• kaksikielinen kasvatus Suomessa
• epilepsia ja perhe-elämä
• hiljaiset vaikuttajat
• suomalaiset tunnetut naiset
• äidin merkitys lapsen uralle
• presidentti Alexander Stubbin tausta
• Christel Stubb elämäkerta

Toivottavasti tämä tarina muistuttaa sinua niistä hiljaisista sankareista, joita löytyy meidän jokaisen elämästä. Sellaisista, joita ilman emme olisi tässä.